Käytiin Dantsukan kans pyörähtämässä tänään hallilla agitreeneissä. Vauhtia ja aivotonta menoa oli. Eilen käytin rontin vain pienellä lenkillä jo ihan testatakseni, että lähteekö lapasesta. Lähtihän se. Ei korvia, ei korvia...tyty juoksi esimerkiksi kolme kertaa putkeen peräkkäin, haukunta oli raivostuttavaa, radalle mahtui sekä lentokeinu että pelottava keinu...

Eka pätkällä otettiin pitkä aloitus, kokeilin että kiertääkö esteen vai ei. Hyvin meni, mutta vauhti oli tietysti seuraavaan tiukkaan käännökseen jo melko suuri ja siksi käännös oli vaikea. Siitä sitten persjättö ennen puomia. Puomillahan (kuten muillakin kontakteilla) on kahta eri väriä, alussa ja lopussa esim. punaista ja sitten muu osa esteestä on esim. keltaista. Danin mielestä näille 'väärän' värisille kohdille ei voi jalkaansa laittaa vaan ne mieluiten tulee hypätä yli. Puomilta jyrkästi putken uloimpaan päähän, hyppy takaa, A:lle, putkeen, keinulle, hyppy, sylikäännös hyppy, putkeen (putken takaa eteen lähettäminen) ja puomi.

Kun homma vähän rauhoittui (nyt tajuan kisoissa lämmittelyesteiden merkityksen), puomilta oli tiputtu kolmesti ja putki oli käyty tarkistamassa tarpeeksi monta kertaa, homma alkoi sujua. Heitin, laitoin tai kouluttaja laittoi makupalan alastulokontaktin juureen ja samalla käsky ’naminami’, niin alkoi toimia. Saa nähdä kuinka kauan toimii, tai siis että toimiiko kisoissa, kun namia ei ole. Tästä lähtien joka treeneissä on, ettei vaan pääse unohtumaan. Kivasti meni rata, pientä huitomista oli havaittavissa ja tuntui, että juoksin taas jarru päällä. Ärsyttävää. Pitäisi joskus kokeilla, että kuinka hyvin koira kestää vedättämistä. Putkeen takaa lähettäminen ei heti onnistunut, liekö unohtanut tuommosen kuvion, kun meni väärään päähän. Kuvittele että seisot U:n muotoisen putken takana, oikean puoleisen pään kohdalla ja pitäisi saada koira vasempaan… meillä se tänään onnistui, vaikka ei ollut tarkoitus.

Toinen rata oli nopeampi ja helpompi. Hyppy, keinu, putkeen, A, hyppy, putkeen, puomi. Halusin kokeilla koiran jättämistä alastulokontaktille, että pystyn vaihtamaan puolta sen edessä (persjättö kontaktilla). Käytännössä keinulle ’paikka’-käsky, oman paikan vaihto ja ulommaiseen päähän putkea. Ensin tuli lentokeinu, sitten keinulle ei pysähdytty, sitten säikähdettiin kolahdusta ja hypättiin kesken pois, sitten ei uskallettu ja vihdoin alkoi taas luistaa. Kolmesti sain tuon ’paikka’-käskyn kanssa toimimaan homman. Jee!

Olen ilmoittanut Dantsukan Kemin pakkasralliin vain lauantaipäiväksi, ettei tule liian rankkaa. Huomasin jo marraskuussa, ettei ollut oikein vauhtia toisena päivänä kuin ekalla radalla. Ennen kisoja täytyy hioa nuo kontaktit ja kepit molemmilta puolilta (varsinkin sitä ’väärältä’) kuntoon tai ainakin kerrata. Persjättö kontaktille myös kattoa josko kisoissa uskaltaisi tai kontaktin takaa leikkaustakin haluaisin harjoitella. Sitten olisi mukava kokeilla pitkää alkusuoraa tai siis aloitusta, jossa koira jää melko kauas. Mietin josko pelkästään muutaman askeleen sivusuunnassa liikkumalla onnistuisi kinkkisempikin aloitus. Sitten tuo vauhti. Jään liikaa odottamaan koiraa, vaikka se nimenomaan saattaa olla syynä koiran himmailuun. Täytyy siis kokeilla välillä ilman käsijarrua. Tänään ei kyllä ollut jarruista tietoakaan.

Danilla oli tuossa joulukuussa virtsakiteitä kolmen vuoden terveenä olon jälkeen. Nyt pitäisi olla taas terve, mutta polo on karvaton. Neljä kuukautta on kulunut juoksusta joten pahimmille pakkasille tyttö päätti heittäytyä kaljuksi. Yleensä kaljuna tuolla on enemmän vauhtia, niin jospa ei tulisi yliaikaa Kemin kisoissa. Maaliskuussa alkaa mulla tokoryhmien veto, että ehkä silloin innostun taas itsekin kyseisen lajin harjoittelusta. Tällä hetkellä vaan agiliidetään.

 

Onpa agiliidelty nyt vähälle aikaa ihan kivasti. Ensin oli 7.11. Kajaanin kisat ja kaksi starttia ja nyt viikonloppuna 14.-15.11. Kemissä oli kolme starttia molempina päivinä. Ei kuitenkaan ole ollut fiilistä kilpailla kun ennen Kajaanin kisoja ei ollut yhtään nollaa ja tuntuu että aina teen jonkun pienen virheen, joka harmittaa jälkeenpäin. Normaalisti perfektionismi iskee asiassa kuin asiassa, miksei kuitenkaan agilityssa. Ehkä syy siihen on, että homma menisi älyttömän vakavaksi jos ihan tosissani ja veren maku suussa alkaisi liitoa treenata. Noh, ei kyllä Rovaniemen kisojen jälkeen olla paljon treenattukaan. Muistaakseni neljä kertaa ollaan ohjatuissa harjoituksissa käyty, kun Danille tuli juoksu elokuussa.

Mutta nyt Kajaanin kilpailuun. Radat oli tehnyt Väyrysen Minna ja ihan mielettömän mukavia ratoja oli. Putkiin takaleikkauksia piti tehdä, onneksi niitä oltiin harjoiteltu, vaikkakin treeneissä rontti jätti menemättä putkeen. Eka radalta yllätysnolla! Meidän eka! Olin ihan varma että puolin alastulokontaktilta tuli virhe, mutta eipä siinä tohinassa kaikkea huomaa. Lisäksi huidoin radalla, liekö jännitys tehnyt sen kun olen viimeksi huitonut agilityn jatkokurssilla. Sijoituttiin muuten vielä toiseksi ko. kisassa Teresan ja Viskin voittaessa kyseisen kisan ja siirtyen upeasti kakkosluokkaan! Hyvä Tessa ja Viski :)

Toinen rata oli myös todella mukava. Itse asiassa taisi olla melkolailla sama rata mutta toiseen suuntaan. Otin tietoisen riskin kun halusin Danin pujottelevan kepit ns. väärältä puolelta. Ja ei eihän se onnistunut taaskaan. Juoksi väärään väliin. Yritin korjata jolloin rontti vaihtoi puolta. Jostain syystä yhdessä välissä annoin sen pujotella kepit väärin ja ihmettelin kun tuli kummallisesti pois kepeiltä. Ärsytti oikeasti niin paljon jo se väärään väliin juokseminen minun mielestä homma oli jo siinä, ei ollut mitään halua edes yrittää enää. Saatiin kepit menemään sit ihan ok ja juostiin rata loppuu. B-kisan voittivat ylivoimaisesti Johanna ja Domi, jotka ansaitsivat toisen LUVA-tuloksen. Jee :)

Kemin kaksipäiväisiin kisoihin mentiin siis taskussa yksi nolla. Kemissä A-kisan tuomarina oli Pajarin Tuomo ja B-radan oli laatinut Rauno Virta. Oikein mukavia olivat molemmat radat ja minun suureksi yllätykseksi otettiin molemmilta nollat. Sijoitukset 2. ja 3. ja tietysti 2 kpl LUVA-tuloksia ja SERT! Alastulokontakteilla oli taas kyllä siinä ja siinä että ottiko vaiko eikö, mutta tuomarin käsi ei noussut.  C-kilpailuun ei jaksettu jäädä kun hirvitti niin tuo kakkosiin meno ja kyyditsijäni ei ollut ilmoittautunut hyppyradalle. Kakkosten hyppyrata alkoi lähempänä kuutta joten tuntui hyvältä ajatukselta lähteä kotiin jo klo 14. Dani oli jo ihan poikki.

Mulla oli tavoitteena, että josko yksi nolla tulisi kyseisen viikonlopun aikana. Uskoin, että kyllä se kolmaskin sitten joskus tulee, ehtisin siinä välissä vähän harjoitella vaikeampia ratoja. Enpä sitten ehtinyt. Ensimmäinen kakkosluokan rataantutustuminen käynnistyi jännittävissä merkeissä. Rauno Virta oli kuitenkin laatinut oikein mukavan radan, jossa oli sellaisia juttuja, joita olimme jo kesällä harjoitelleet. Pienen alun haparoinnin ja huitomisen jälkeen rentouduin (itse asiassa luulin että puomin kontaktilta tuli 5 virhettä) ja loppu menikin oikein mallikkaasti. Nollahan sieltä sitten tuli ja vielä sijoituimme toiseksi joten se oli sitten ensimmäinen LUVA –nolla kakkosissa!

Tuomolla oli vähän kinkkisempi E-rata, jossa sitten ensimmäisen kerran alkoi muisti tökkiä. Selittelylle ei tule loppua jos sanon, että saattoi mulla olla vähän verensokerikin alhaalla kun en ollut syönyt koko päivänä ja radalta pois tullessa oli aika kurja olo. Dani himmaili. Liekö vetänyt turvalleen putkessa kun sitä sain niin kauan odotella sieltä. Varsinaiset räpellykset alkavat kuitenkin puomilta. Puomille ohjasin koiran niin että Dani oli minun vasemmalla puolellani ja siitä sitten piti lähteä n. 90-astetta oikealla olevalle hyppyesteelle ja minä tietty lähdin suoraan. Dani kiersi väärän esteen ja hyppäsi sitten oikean esteen. Pasmat tietty tässä vaiheessa ihan sekaisin. Siitä kepeille ja loppu hienosti räpeltäen maaliin. Dani pelasti jälleen, sillä puhdas rata oli tämäkin. Ihanneaika alittui 0,33 sekunnilla ja sijoitus 4. Muistaakseni hävittiin LUVA useammalla sekunnilla tuon ja eihän tuommosella ohjauksella edes ansaita mitään nousunollia.

Ennen hyppyrataa olin jo ihan valmis lähtemään kotiin ja niin oli Danikin, mutta ajattelin harjoituksen vuoksi kokeilla. Hyvin lähti sekin, vauhtia ei enää ollut, mutta kannustin koiraa ja yritin keskittyä myös omaan ohjaamiseen enemmän. Hyvin meni 4. viimeiselle esteelle asti, joka oli putki. Ei jaksanut tyty enää putkeen mennä vaan kielto tuli siitä. Sitten toiseksi viimeisen esteenkin ohi juoksi kun jäin taas odottelemaan sitä sieltä putkesta, enkä ollut tarpeeksi edellä. Olisi ollut niin kiva hyppyrata, mutta ei voi pieneltä mahdottomia pyytää. Meillä kun ei ole oikein mitään kisakuntoakaan vielä, niin tuommoset kaksipäiväiset kaamosrallit useammalla startilla ovat todella rankkoja koiralle. Kuitenkin 5 starttia ja viisi tulosta, joista 4 nollarataa. Tosi hyvin meiltä!

Nyt voi hyvillä mielin jäädä kisatauolle. Harjoittelu jatkuu ainakin kontaktiesteiden osalta. Pitää aloittaa varmaan alusta ja ottaa siihen jokin systeemi. Meillähän on aikaa kakkosissa harjoitella, kun tuntuu niin sopivan haastavilta nuo radat ja kuitenkaan kolmosiin ei vielä ole asiaa. Ei stressiä kun eka LUVA-tuloskin on jo saavutettu :) On mulla vaan mahtava pieni colliekoira. Toinen yksittäinen este on sitten kepit, joiden suorittamiseen ns. väärältä puolelta täytyy ottaa varmaan esim. käsky ’kierrä’. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että Dani ei tajua keppien jujua. Tonttu luulee että pitää lähteä pujottelemaan siltä puolelta, missä minä olen. Omaa ohjaamista pitää kehittää ja juosta kovempaa. Minua erityisesti kiinnostaa vastakkaisen käden käyttö ohjauksessa. Mutta nyt tauolle, ennen joulua ei edes katsota agilityesteisiin päin. Kiitokset siis jo tässä vaiheessa meidän kouluttajille, treenikavereille  ja kasvattajalle Sannalle vinkeistä ja kannustuksesta :) Minä olen niin ylpeä Danista!

Ainiin, käytiin muuten Danin kans turistina Seinäjoen koiranäyttelyssä ja yllättäen Dani pääsikin jh-kehään esitettäväksi. Selväksi tuli ainakin se, että jos Dani vielä joskus juoksee arvosteltavana näyttelykehässä niin Essi saa esittää. Suu auki sain katsoa kun Dani liikkui oikein iloisesti ja hyvällä askeleella. Seisoahan se on aina osannut mutta minun kanssa liikkuminen on sen näköistä kuin olisin sitä pahastikin pieksänyt. Opimmepa taas uutta :)

Vihdoin muistan ja jaksan päivittää tätäkin blogia. Asumme nyt Danin kans siis Rovaniemellä. Opiskelut on taiteiden tiedekunnassa pyörähtäneet ihan kivasti käyntiin, mutta edelleen on rutiinit ja yhteisö hukassa. Mutta kyllä tämä tästä lähtee käyntiin. Pelottaa vaan miten lujaa kaamos iskee minun herkkään sieluuni xD Mutta siis agilityuutisiin. Neljä starttia, neljä tulosta. Ei paskemmin siis.

Käsi osoittaa, että pitää hypätä viistosti ylöspäin. (Kuva: Saara Kangasniemi)

Tiina taisi mainostaa noita Moilasen Mikan ratoja kokeilemisen arvoisiksi. Kyllä kannatti. Molemmat agilityradat olivat sellaisia että periaatteessa koira ei voinut normaalilla ohjauksella juosta kuin oikealle esteelle. Silti hylkyjäkin tuli. Me hienosti otettiin 10 virhepistettä alastulokontakteilta! Normaalisti on ottanut ne hyvin, mutta nyt hyppäsi yli. Kävi vain mielessä että onkohan rontti ymmärtänyt kontaktien tarkoituksen jotenkin väärin. Eikun niitä treenaamaan.

Tukka putkella. (Kuva: Saara Kangasniemi)

Toisella radalla hieno alkukiihdytys suoralla: hyppy, hyppy, rengas, (suoraan) putkeen, putkeen ja sitten oltiinkin jo toisessa päässä kehää. Alun olisi voinut järkeillä paremminkin ja harjoitella jo ennen kisoja. Ei osannut tyty hypätä esteitä omatoimisesti kun olin kauempana ja esteiden vieressä. Jos olisin seissyt esteiden keskellä, olisi ehkä onnistunut paremmin. Ensimmäisen esteen ohi siis juoksi, mutta edelliskerrasta viisastuneena takataka -käskyllä saatiin sekin suoritettua kunnialla ja sitten vaan pää kolmantena/viidentenä jalkana baanalle. Lopputuloksena vain tuo 5 virhettä ja B-kisat voitto!

Sunnuntai käynnistyi vähän kurjemmissa merkeissä. Sade vaivasi agilitaajia. Ensimmäinen rata menikin varmaan osittain sen takia päin persettä. Upeasti kontaktivirheitä tuli joka kontaktilta + lentokeinu. Eipä noita kontakteja paljon ehtinyt yhdessä yössä harjoitella. Tuon keinun kyllä tajuan jotenkin, sillä luultavasti rontti liukastui ja hyppäsi sen takia pois kesken.

Kuva: Saara Kangasniemi

Hyppyrata menikin sitten tosi hienosti. Paitsi ennen luppusuoraa oli esteistä semmonen kolmiohässäkkä, niin tein siinä liian äkkiä valssin ja koira juoksi ohi. En tiijä milloin pääsen tuosta yli, kun noin helpossa kohti tein virheen ja nollatulos jäi edelleen saamatta. Mutta kai se on vain harjoiteltava. En minä tätä nyt niin vakavasti ota.

 

Ja hienosti ekaan väliin rähinän kans. Melkein pysäytin ennen
keppejä, ettei huitase väärään väliin. (Kuva: Saara Kangasniemi)

Danilla alkoi sitten seuraavana päivänä juoksu, että tässä ei olla ehditty treenatakaan yhtään. Lenkillä käyntikin on ollut välillä tosi raivostuttavaa, kun jokainen haju täytyy nuuskia ja aivan jatkuvasti merkata. Naapurin koira oli vissiin sopivana aamuna oli ulkona lenkillään.. kun Dani tuli ulos niin vetäsi suoraan koiran nähdessään hännän sivuun. Että näin. Huomenna jatkuu sitten treenaus ja ehkä tässä vielä tokoillaankin jahka pääsen vauhtiin. Kiitoksia vielä kyydin tarjonneille Marialle ja Saaralle Saaralle vielä erityiskiitos huippuhienoista kuvista!

Muutimme Danin kans Rovaniemelle kuun alussa, mutta vasta nyt ollaan päästy hieman asettumaan aloillemme. Minulla tosiaan opinnot jatkuvat Lapin yliopistossa ja koiraharrastus muun elämän ohella siirtyi näin ollen tänne lappiin.

Tokossa olemme olleet todellisella kesätauolla. Koira on elänyt ihan pellossa, kun teatteri on vienyt lähes kaikki mehut. Agilitya sen sijaan ollaan harjoiteltu ahkerammin ja varsinkin kepeillä edistys on ollut ihan silmin nähtävää. Nyt menee kepit molemmin päin ja kohtuullisen haastavista kulmistakin. Olen yrittänyt saada lisää vauhtia, mutta siihen kyttyrässä juoksemiseen en osaa nyt vielä sanoa mitään.

Kisatauolla ollaan myöskin oltu. Viimeksi olimme toukokuussa Kuopion kisoissa, minkä jälkeen Dani kävi Tiinan kans vielä Kajaanissakin liitämässä. Viime viikonloppuna olisi ollut Iisalmen kilpailu, mutta unohdin koiran paperit Rovaniemelle (itse olin Hyrynsalmella), niin peruin sitten osallistumisen. Vielä on mahdollista että viikonlopunkin kilpailu joudutaan perumaan, jos rontille tulee juoksu. Toivotaan kuitenkin että edes yksi kilpailu päästäisiin tänä kesänä menemään. Täällä Rovaniemellä on tosiaan viikonloppuna luvassa neljä starttia eli neljä hylkyä on mahdollista saada saavutustemme jatkoksi. Muita kisasuunnitelmia ei ole. Kajaanin tokoilut saa jäädä väliin, sillä rontti ei edelleenkään osaa noutaa eikä kovin aktiivisesti ollaa harjoiteltukaan sitä. Erinäisiä pitoharjoituksia on tehty esim. lusikalla, noutokapulalla ja hiusharjalla, mutta kaukana ollaan kisasuorituksesta. Agiliito kyllä kiinnostaisi, mutta täytyy ensin tutustua paikallisiin kimppakyytimahdollisuuksiin ja alkaviin opintoihin ennen kuin ilmoittelee kisoihin.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa Rovaniemen käyttökoirien agilitytreeneissä. Muuten ihan ok, mutta ihmeellistä himmailua välillä ja ei hakenut esteitä ollenkaan. Itsekin kyllä olin myöhässä useammassa kohdin, vähän kai ajatuksen muualla. Tietty uudet esteet, uusi kenttä, uudet ihmiset ja naapuri kentän pk-paukkeet, niin syitähän löytyy kun alkaa etsimään. Mutta mukavaa oli ja porukka otti meidän hyvin vastaan. Jospa se elämä tästä taas alkaa, kun saa järkevää tekemistä ja ajattelemista :)

Blogin kirjoittaja on ollut ihan lomalla toukokuusta asti. Onneksi harrastustoiminta ei kuitenkaan ole jäänyt sikseen ja Dani on käynyt jopa yhdessä agilitykisassa tässä välissä. Mulla kesä mennyt melko tehokkaasti harrastajateatterin musikaalissa joten heinäkuussa en kisoihin pääse. Kesäkuussa agikisaan Danin vei Tiina, sillä itse olin kiinni omissa valmistujaisjuhlissani. Oli ihan mielenkiintoista kokeilla millä tavalla koira toimii kun sen kanssa menee kokeneempi ohjaaja. Tuloksena 10 virhettä ja toiselta radalta hylky. Kepit koitui kohtaloksi hieman molemmilla radoilla. Ekalla oli juossut vauhdilla väärään väliin ja korjannutkin vielä väärin ennenkuin pääsi menemään kunnolla. Toisella radalla ilmeisesti oli kans ollut pientä säätöä kepeillä mutta niitten jälkeen oli karannut väärään päähän putkea Mutta pääasia että hauskaa on ollut. Kiitos vielä kerran Tiina

 

(Kuva: Salme Räsänen) Nopee käännös putkella.

 

Noista kilpailujen kämmeistä viisastuneena ollaan nyt harjoiteltu tosi paljon keppejä. Vieläkään koira ei itse lähde hakemaan keppejä (oikealta puolelta!), mutta kesken suorituksen kestää minun kääntymisen ja rytmin vaihdokset. Kättä kun pitää koko ajan ylhäällä koiran mukana, niin suorittaa kyllä loppuun asti. Sitten erilaisia hyppykuvioita on otettu ja putkeen lähettämisiä eri kulmista. Tänä keväänä olen saanut kyllä paljon irti agikurssista, ollut mielenkiintoisia ratoja ja tarpeeksi yksityiskohtaista ohjausta. Kiitos Krista ja Esa!

Omaa ohjaamista olen pyrkinyt kehittämään niin, etten könöttäisi radalla, ohjaukset olisivat selviä, käsiinotot riittävän kuuluvia, ja vauhtia tarpeeksi. Olen omasta mielestäni noissa hieman kehittynytkin mutta ei se minun tekeminen sulavan näköistä vielä ole lähellekään. Nyt pitäisi A-esteelle vielä kehitellä semmonen systeemi, ettei koira tarvitsisi ensimmäiselle kontaktille pysähtyä, vaan että ottaisi kontaktin aina vauhdista. Ei olla nyt otettu A-estettä vähään aikaan, mutta varmaan laitan seuraavalla kerralla riman maahan n. metrin päähän kontaktista ja katson josko hyppäisi sen yli. Tätä pitää vielä miettiä.

 

(Kuva: Salme Räsänen) Ai, minunko ohjaus pienieleistä ja ristiriitaista?

Toko on nyt hieman jäänyt. Enemmän mennyt keskittyminen tuohon ryhmän vetämiseen. Dani on ollut häiriökoirana paikallaolossa jne. Noutohommaa ollaan kyllä otettu säännöllisesti mutta ihan älyttömästi ei ole se mennyt eteenpäin. Viimeksi otti kyllä kapulan suuhun ja seisoa tökötti se suussa vaikka kuinka yritin kutsua ja kehua. Nyt ollaan otettu luovutusasennossa pitoharjoituksia ja pitää alkaa palkkaamaan siitä kapulan kans liikkumisesta. Pitoharjoituksia ollaan nyt otettu kaikenlaisilla esineillä lusikoilla, harjalla, kepeillä jne. Jospa se tästä. Olen nyt opettanut Danille myös ruutua, kun ei pitkään aika ole tullut mitään muuta uutta.

Käytiin noin viikko sitten Sussun ja Vennin kans myös jäljillä. Tehtiin koirille ensimmäinen esineruutu. Dani haki kivasti hanskan molemmilla kerroilla. Aluksi koira sai nähdä minne hanska pistettiin. Ehkä ensi kerralla toista harjoitusta voi hieman vaikeuttaa. Jälki ei mennyt erityisen hyvin. Pitää palata siinä harjoituksessa hieman taaksepäin, että nokka pysyisi maassa eikä ihasteltaisi maisemia ja lähdettäisi ihan omille jäljille.

Suosittelen kaikille koiraharrastajille sekä muille blogin lukijoille Kajaanin harrastajateatterin musikaalia Housut pois!. Seuraavat esitykset tämän illan lisäksi:

su 19.7. klo 15
ma 20.7. klo 19
ke 22.7. klo 19
to 23.7. klo 19
ke 29.7. klo 19
su 2.8. klo 19
ti 4.8. klo 19
ke 5.8. klo 19
to 6.8. klo 19

Ohjaaja liian hidas ja äänetön. Käytiin siis Kuopiossa agilitykisoissa kolmen startin verran. Ensimmäisellä radalla meni ihan mukavasti, mutta sitten keinun jälkeen edessä oli hyppy, jonka jälkeen tiukka käännös kaarevan putken vasempaan päähän. Minulla ja koiralla molemmilla ajatukset jo niin putkella että este jäi hyppäämättä, jolloin lamaannuin ja koira hyppäsi sen siten varmuuden vuoksi väärään suuntaan. Tämän jälkeen putkeen, renkaille ja kepeille. Kepit ei oikein tänään sujuneet.

 

Kuva: Essi Saarela

Toisella radalla kans hylky, joka tuli jo alkusähellyksessä. Rata alkoi hyppy, hyppy, A. A-esteen vieressä oli puomi, minne koira oli singota. Minulla koordinaatio totaalisen hukassa, sillä rontti hieman varasti aluksi. A-esteen jälkeen oli meno putkeen (joka puomin alla) oikeaan päähän ja sieltä renkaalle. Putken jälkeen olisi pitänyt juosta täysin renkaan, luo mutta myöhästyin jolloin valssilla ei ollut mitään hyötyä... koira lukitsi putken ja juoksi sinne, sillä aikaa kun minä ihmettelin että minne tyttö hävisi. Että näin.

Hyppyrata oli muistamisen kannalta haastava, mutta muuten tosi kiva. Oli melko lähellä 0-rata, sillä kepeille asti kaikki oli hanskassa. En tietenkään mitenkään älyttömän ajoissa ollut käännöksissä mutta koira oli hanskassa. Kepeille tultaessa koiralla oli tilaa, mutta liikaa vauhtia ja sujahti toisesta välistä läpi ja minun pysähdyttyäni alkoi haukkumaan. Otettiin uusiksi ja eikun väärästä välistä taas. Kolmannella kerralla meni oikein ja loppuSUORAlla ei ongelmia. Kepeillä kuitenkin tuhrautui aikaa joten virheitä reilut 16.

 

Kuva: Essi Saarela

Vauhtia oli ihan sopivasti. Tietenkään bortsuihin verrattuna ei läheskään tarpeeksi, mutta minulle ihan tarpeeksi. Mitä siis nyt harjoitellaan. Ainakin houkutuksia ja käsiin ottoja eli toisin sanoen tiukkoja käännöksiä, joista olisi helppo mennä suoraan esim. puomille tai putkeen. Otan siis selvää, mikä koiran mielestä on mielenkiintoinen este. Opettelen antamaan käskyjä, olen radalla liian hiljaa. Sitten vauhtia, pakko saada itselle lisää nopeutta, sillä koiralle tulee sitä samalla. Lisäksi ohjausasento voisi olla pystympi, ei kentällä tarvitse pyllistellä. Yksittäisenä esteenä kepeille menoa on harjoiteltava vielä lisää, vaikka sitä viimeksi tiistaina otettiin vaikka mistä kulmasta. Lähinnä tuota rauhoittelua ja alkua, niin että onnistuisi. En edelleenkään uskaltanut ottaa keppejä ns. väärältä puolelta, joten sitä kans.

Mukava oli päästä kilpailemaan taas yli neljän kuukauden tauon jälkeen. Parasta oli se, että Silja ja Taneli saivat viimeisen nollansa ykkösissä (sij. 2.) ja pääsivät vielä kakkosluokan hyppyradalle, josta hienosti sijoittuminen kolmanneksi tuloksella 5. Onnea vielä kerran!

Olen edelleen sitä mieltä, että kerralla eniten ja nopeiten oppii kilpailemalla. Itsellä ei vielä ole taitoa rakentaa sellaisia harjoitusratoja, joista olisi kilpailuissa hyötyä. Mutta ihan tyytyväinen olen kokonaisuutena noihin startteihin. Jospa me ruvetaan nyt enemmän ottamaan tuloksia :) Seuraavana vuorossa ovat omat kotikisat, minkä jälkeen tuleekin taas hieman kisataukoa.

Noniin, siis viikonloppu meni ihan superhyvän Mujusen Salmen vetämän toko-koulutusohjaajakurssin parissa. Olen sunnuntaista asti siis ollut ihan täpinöissäni, että pitäisi tokoilla nyt, mutta mutta lauantaina on Kuopiossa agikisat ja vissiin niihin pitäisi kuitenkin ensin harjoitella. Kirjoittelen Salmen vinkkejä tänne jahka pääsen itse treenamaan taas.

Käytiin sunnuntaina kokeilemassa pieni pätkä agilityä ja ihan kivasti meni. Aluksi oli Danilla liikaa vauhtia, mikä luultavasti johtui siitä, että oli joutunut olemaan koko päivän yksin. Mutta periaatteessa ihan hyvin meni, mitä nyt yhden riman ali meni yhdessä vaiheessa. Mutta sekin oli radan ensimmäinen rima eli ei ollut tarpeeksi vauhtia. Kävin vähän palloa heittelemässä ja otin ihan vähän tokoa, niin alkoi sujumaan. Rauhtoituin siinä itsekin. Harjoittelusta ei tule mitään, jos itse on hermostunut.

Jos sunnuntaina oli vauhtia, niin tänään se puuttui. Harjoituksessa oli kaksi rataa ja kepit erillisenä esteenä. Ensimmäinen rata, missä oli pelkästään neljä hyppyä ja niiden kanssa sokkelointia, meni ihan kivasti. Taka-taka-hypyssä ei tosin pari kertaa hypännyt vaan meni taas ali. Johtui varmaan siitä, että Dani kääntyi estettä kohti liian äkkiä eikä uskaltanut enää ponnistaa.

Toisella radalla ei sitten enää ollut oikein vauhtia. Eka kerralla oli, mutta itse möhlin sitten muuten vain ja toisella kerralla piti ihan odotella. Sitten vasta harjoituksen jälkeen mieleen palasi, että Danilla oli hieman löysällä maha aamulla. Lisäksi tultiin Paavolaan hölkäten kiertäen vielä ylimääräisen lenkin, että olisi virtaa hieman vähemmän. Loppusalta sitä ei enää ollutkaan tarpeeksi, sai esteiden jälkeen odotella, koira jäi usein selän taakse. Itse sitten muutun epävarmaksi ja ohjaustapakin muuttuu, kun on vaisumpaa tuo meno. Mutta kouluttaja onneksi napakasti neuvoi miten minun tulisi missäkin kohti ohjata, että siinä mielessä antoisat treenit oli. Tosin ei mikään itsevarmuuspaukku kisoja ajatellen.

Aina jää miettimään, josko koiralla onkin jotain kipuja tai sairas tai jotain. Tuomo on sanonut usein, että jalkoihin vaan enemmän vauhtia niin koirakin toimii paremmin. Nyt ei toiminut sekään, vaan piti jäädä katsomaan, suorittaako koira esteet jne. Pitää lähteä pyörälenkille, että lihakset vahvistuisivat koiralla. Ehkä teen liian lyhyitä lenkkejä. Noh, oma ja koiran kunto testataan lauantaina kun on kolme starttia. Toivottavasti päästäisiin edes yhdellä radalla maaliin ilman hylkyä. Ehkä käyn vielä perjantaina kokeilemassa muutamaa hyppyestettä. Noita takaa kierrettäviä hyppyjä pitää ottaa. Kun jaksaisi hyvän mielen säilyttää epäonnistumisista huolimatta silloin lauantaina niin tavoite olisi saavutettu :)

Synttäreitä juhlitaan tänään ja vähän sitäkin, että avoin luokka on nyt korkattu. Maksalaatikkoa saa Dani tänään kakun sijasta, vaikka III-tulos tulikin. Tulostahan lähdettiin hakemaan, ja tulos saatiin joten hyvillä mielin saa olla. Meni kyllä melko lailla alta riman koko homma, mutta mielettömästi sain motivaatiota treenata lisää ja arvokasta kokemusta uudesta luokasta. En nimittäin ole yhtään avoimen luokan suoritusta ennen eilistä nähnyt. Kynnyshän on aina suuri lähteä uuteen luokkaan, mutta nyt se on huomattavasti pienentynyt, kun on kuitenkin tulos alla. Seuraavassa pisteet ja pohdintaa mitä pitäisi tehdä toisin.

Paikalla makaaminen: 9,5 p. Ei meinannut mennä ensimmäisellä maahan! Tästä osasin jo arvata, että maahan menot on vaikeita muissakin kokeen osioissa. Kenttä oli melko märkä ja ällöttävä omasta mielestä, niin miksipä ei koirankin mielestä.

Seuraaminen taluttimetta: 8 p. Tuli hieman kiire kehään ja juoksutin Danin sinne. Ilmeisesti siitä oli apua, sillä ei ole rontti koskaan noin hyvin seurannut. Tosi hyvä mieli jäi koko kisasuorituksesta juuri tuon seuraamisen takia. Pisteissähän tuo hyvä seuraaminen ei näy, mutta mielessä säilyy.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0 p. Näin sivusilmällä kun jäi istumaan. Ilmeisesti liejukenttä oli kuitenkin sen verran ällöttävä. Kehän ulkopuolella nimittäin ei ollut mitään ongelmaa kyseisen liikkeen kanssa. Myös muilla tämä liike tuotti ongelmia. Tämän nollan jälkeen tein kyllä kaikki liikkeet ihan vasemmalla kädellä. Harmittava sinänsä

Luoksetulo: 9,5 p. En muista mitä tuomari sanoi tästä, mutta olen tosi tyytyväinen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 p. Kivasti jäi, ehkä pientä tassuttelua kuten aina.

Noutaminen: 0 p. Tätä ei suoritettu ollenkaan. Edellisissä treeneissä kuljetti jo yhden metrin verran kapulaa, mutta pysähtyi sitten odottamaan naksausta. Hanna-Marin kans tuumattiin, että kyllä koira tietää mitä sen pitäisi tehdä, mutta se ei kehtaa. Laiska koira siis. Oli oikein pilke silmä kulmassa, yritti minua huijata, että naksauttaisin väärässä kohti ja hänen ei tarvitsisi koskea koko noutokapulaan.

Kauko–ohjaus: 7 p. Ei mennyt ekalla maahan ja sitten minä vielä töhöilin. Mulla jäi maahan meno merkki päälle eli välillä en rentouttanut käsiä ollenkaan, siitä siis ainakin pisteitä lähti pois. Em. juttu on justiinsa niitä asioita, jotka opin tuolla kokeessa. Että ensi kerralla sitten tiedän.

Estehyppy: 0 p. Luulisi että tämä olisi mennyt oikein, mutta ei. Lähti hyvin ja hyppäsi. Meni istumaan mutta sen verran sivuun, että 'sivu' -käskyllä ei enää hypännytkään takaisin. Perusasentoon tuli kyllä nätisti, mutta eipä se auta kun hyppy jäi välistä. Kokeilin sitten heti uudestaan, niin jäi paremmin istumaan ja toisella 'hyppy' -käskyllä osasi tulla perusasentoon, toisin kuin edellisissä harjoituksissa, jolloin jäi seisomaan minun eteen. Liian vähällä treenillä ja väärällä käskyllä mentiin tämä suoritus.

Kokonaisvaikutus: 8 p.

 

Yhteensä 120 pistettä ja vahvasti kolmostulos :)
Ihmeissäni olen noista nollille menneistä maahan menosta ja hypystä, sillä mahdollisuudet olisi olleet kakkostulokseen. Sinänsä ei harmita yhtään, sillä noudon puuttuessa ykköstulokseen ei hirveästi ole mahdollisuuksia. Ja vaikka olisi ollutkin niin, älkää nyt lukijat siitä sitten mainitko minulle ;) en ala enää arpomaan. Periaatteessa mahdollisuudet ykköstulokseen on ilman noutoakin, mutta pakkopa se nouto on opetella kuitenkin ylempiä luokkia ajatellen. Kyllä me koulari saadaan tästäkin luokasta, kunhan nouto saadaan kuntoon tämän kesän aikana. Iloinen olen seuraamisen onnistumisesta, sillä se on aina ollut vähän huonoa ja laiskaa.  Nyt meni niinkuin treeneissäkin. Harmi vaan kun ei pisteissä näkynyt ;)

Noniin, nyt on pitkästä aikaa jotain mitä kirjoittaa. Kipastiin Danin kans hakemassa Siilinjärveltä tottelevaisuuskokeesta TK1! Mitään huippupisteitä ei saatu, vaikka rontti toimi koko ajan normaalia vireämmin. Paikkana oli jokin parkkihalli, jota vähän vierastin aluksi, mutta eipä ollut tyty moksiskaan. Seuraavaksi analyysia suorituksesta.

Pystykoooorva, nimen sain....

Luoksepäästävyys: 10 pistettä, tällä kertaa ei älyttömästi luimistellut edes.

Paikallamakuu: 10 pistettä. Viime kertaista virhettä en tehnyt toiste. Jätin suoraan koiran ja kaveri pysyi mukavasti. Yksi koira meinasi paikalla olosta lähteä, jolloin omistaja polkaisia lattiaan kovaäänisesti, jolloin olin aivan varma, että nyt lähti liitämään. Katselin kuitenkin rauhallisesti ja telepatian avulla rauhoittelin koiraa ;)

Seuraaminen kytkettynä: 8 pistettä. Haahuili taas missä sattuu, mutta mielestäni meni paremmin kuin Haukiputaalla.

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 pistettä. Ei ollut tällä kertaa mörköjä, mutta paikkaansa etsi sen verran, ettei enempää voinut antaa. Tuomari (Marko Puranen) sanoikin, ettei koira tehnyt helpoksi arvioinnin. Olisi siis pitänyt kunnolla jäljessä kulkea tai edistää, mutta tuo teki molempia. Välillä tosin kävi oikeallakin paikalla. En usko, että meillä koetilanteessa seuraaminen tästä kummenee. Nytkin oltiin treenattu perisasentoja ja treeneissä seuraa mukavasti, mutta kokeessa aika hitaasti tekee perusasennon. Missähän ajatukset liikkuu?

Ai, mikä kontakti? Kuten kuva todistaa,
tästä johtuu sekä edistäminen että jäljessä hiimailu.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 pistettä. Ennakoi tuomarin mielestä hieman perusasentoa. Tuomari sanoi, etten ollut kunnolla ehtinyt sanoa käskyä, kun koira oli jo ylhäällä. Tuopa menee pelkästä suhinasta sivulle, ja sen takia sen ässän sanonkin selvästi, että tietää mistä on kysymys. Niin ja äänensävyhän minulla on 'maahan' käskyssä melko murahtava, ei kuitenkaan siitä rokottanut.

 

Luoksetulo: 9,5 pistettä. Ei mitään ongelmaa, mutta perusasento jäi vinoksi. Minä olin niin varma, että menee selän takana maahan, mutta hyvin korvat pystyssä istua napotti kun käännyin koiraa päin. Olin jo suunnitellut että jos menee maahan niin ota PK-luoksetulon

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 pistettä. Olisiko pikkusen tassutellut ja sitten sanoi taas siitä, että seuraamisessa ei pysy oikealla paikalla.

Estehyppy: 9,5 pistettä! Nyt ei paljon rontti epäröinyt. Oli jo menossa moneen kertaan hyppäämään. Tassua taisi siirtää.

Kokonaisvaikutus: 8 pistettä. Ei muuta kuin tuo seuraaminen pitäisi saada kuntoon. Sanoin, että se on meidän heikkous niin tuomari tuumi vain, että hyvähän niitäkin on olla :)

Nyt  sentään ekalla käskyllä päästiin esteen toiselle puolelle.

Toinen sija pisteillä 177,5. Saatiin kotiin vietäväksi koulari ja hieno pytty. Kotona Kajaanissa odottikin Dania sitten maksalaatikko. Sen on oli tyttö ansainnut. Niin hyvin kyllä totteli, jopa pikkusen innostui, kun kehuin sitä suoritusten välillä. Yleensä katsoo vain, että voisitko käyttäytyä, kun yritän innostaa. Nyt sitten odottavat uudet haasteet avoimessa luokassa. Ilmoittauduttu on jo 5.5. Iisalmeen, ja jos saadaan luokkaa vaihtaa, niin mennään kokeilemaan. Tavoitteena tulos. Pääasia, että saan itselle vähän tietoa siitä, mihin tulisi kiinnittää huomiota. Noutoa ei varmaan tehdä ollenkaan, jos ei nyt jotain ihmettä tapahdu :)

Hanna-Marille tuhannesti kiitoksia kyydistä, kuvien ottamisesta ja niin treeni- kuin muustakin seurasta :)

Päätin lähteä neljän tunnin yöunista huolimatta hallille tänään. Sain eilen laittetua gradun opponenteille ja ajattelin ihan vain laiskotella tämän päivän. Ihanaa oli pitkästä aikaa päästän Danin kans yhdessä harrastusten pariin.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata, jossa oli hyppyjen lisäksi muuri ja pussi. Mukavia ohjausjuttuja oli siellä ja Dani teki tosi mukavasti. Vauhtia riitti, ääntäkin kuului, mutta tonttu otti myös kontaktia minuun. Ohjaajana minussa on edelleen se vika, etten anna koiralle tarpeeksi tilaa. Toisaalta haluan ohjata loppuun asti että varmasti tulee oikein, jolloin aikaa siirtyä pois koiran tieltä on vähän. Jos voisin ohjata kauempaa, niin tilaa olisi enemmän.

Toisella radalla oli mukavia äkkikäännöksiä ja kepitkin saatiin mennä 'väärältä' puolelta. Tosi kiva oli huomata, että Danihan alkaa kohta osata ne. Täytyisi vaan nyt kehitellä niille jokin valmistava juttu, harjoitella pahoista kulmista lähettämistä ja antaa koiralle tilaa. Naksutinta voisi alkaa hyödyntään myös agilityssa. Minun täytyisi myös olla koko ajan liikkeessä ja käskyjen/näyttöjen ajoitus tulisi olla kohdillaan. Enemmän huomiota vain koko kropan elekieleen. Ei tuo rontti nimittäin käskyjä kuuntele vaan katsoo, mitä teen käsillä, minne suuntaan katson tai minne juoksen. Jokohan kohta ala laatimaan oikeasti treenisuunnitelmia :)