Lokakuussa kävimme tyttöjen kanssa Imatralla sukulaisia moikkaamassa. Samalla osallistuimme kahden startin verran agilitykisoihin. Agiradalta tuli kymppi ja hyppyradalta nolla.Jäimme kuitenkin neljänsiksi, joten luva sai vielä odottaa. Muuten oli mukava reissu. Hieman ärsyttää kun silloin harvoin kun kaikki menee nappiin niin luva jää 0,6 sekuntin päähän. Toisaalta molemmat radat olivat aika hitaita ja mutkia riitti. Saa olla tyytyväinen, että viime aikoina olemme saaneet tuloksia, eikä vain hylkyjä.

Seuraava koitos oli Kuopiossa, josta ensimmäisellä radalla (hyppyradalla) saimme kakkosluokan toisen luvan! Ihan siisti rata oli. Muut radat menivät myös kivasti ja Kuopiossa oli todella mukava kilpailla lämpimässä sisähallissa. Kolmannella radalla tultiin jo alastulokontaktit niin rumasti alas että olisi pitänyt kävellä vaan radalta pois. Kepitkin tuli ryssittyä ainakin kerran.

Dani nauttii bussimatkailusta, matkalla kohti Joensuuta ja Helsinkiä.

Vappu sai 'loistaa' puolestaan näyttelykehässä. Saman viikonlopun aikana oli Jyväskylässä kv näyttely tuomarina italialainen Giuseppe Alessandra, jonka mielestä Vappu oli erittäin hyvä. Arvostelusta kävi ilmi, etteivät liikkeet ja korvat olleet miellyttäneet tuomaria. Danin kanssa ollaan saatu monta EH-arvostelua, joista ei suoraan selviä, miksi ei oltaisi ansaittu eriä, onneksi tuossa niin ei käynyt.

Vappu Jyväskylässä NUO-EH tuomarina Giuseppe Alessadra. (Kuva: Susanna Rimpiläinen)

Kerran elämässään pitää käydä myös voittajanäyttelyssä Helsingissä. Tuomarina oli Jaana Hartus. Vapun esiintymisessä olisi ollu paljonkin parantamisen varaa. Tyttö seisoi kyllä nätisti, mutta kun piti juosta, niin ensin aivasteli, sitten haukkui ja lopuksi yritti vielä näykkiä. Ilmeisesti saisi palkata useammin kehässä. Mätsäreissäkin ollaan käyty pari kertaa ja molemmilla kerroilla on mennyt hyvin. Tällä kertaa tilaa oli vain niin paljon kehässä, että kova vauhti (tai mikä lie viiraus) aiheutti rauhattomuuden. Arvostelu oli kuitenkin erinomainen (kuten laatuarvostelukin). Tuomari kehui Vappua erinomaista tyyppiä olevaksi nartuksi, jolla on ilmeikäs pää. Eniten jännitin liikkeitä. Askelpituus oli tuomarin mielestä kuitenkin riittävä. Eri saatiin ja sijoituimme nuorten luokan toiseksi, SA jäi tällä kertaa saamatta, mutta jo arvostelusta saa olla tyytyväinen. Näyttelyssä oli mukava nähdä myös tuttuja; Sari oli paikalla Vapun enon Pablon kanssa sekä Susanna (Vapun isän omistaja) kävi juttelemassa kanssamme kehän jälkeen.

Etummaisina Sari ja Pablo. (Kuva: Aino Siukola)

Seuraavaksi sitten Kajaaniin niin agilityynkin kuin näyttelyyn. Yhtään ei ehditä harjoitella, mutta kai ne on lahjattomat vaan ketkä treenaa ;) Tänä jouluna tytöt ja Rippe saivat nimittäin isot luut lahjaksi, joista Vappu omi itselleen välittömästi kaksi. Yhdessä vaiheessa Danilla puolestaan oli kaikki kolme luuta. Ahneus kostautui Vapun kohdalla yöllä, jolloin sain ihan tarpeeksi monta kertaa siivota oksennuksia lattialta. Että tällaista tänä jouluna.

Ei ihan lahjaton koira, vaika tässä on kyllä varastettu myös toisten lahjat.

On kuitenkin aika kuulumisten kertomisen lisäksi kiittää kaikki treenikavereita tästä vuodesta. Kiitos Rovaniemen porukalle kaikesta tuesta, kannustuksesta ja ikimuistoisista hetkistä tokon ja agilityn parissa. Kiitos myös Lieksan poppoolaisille sekä aktiivikoirien sakille kun otitte minut tänä syksynä niin avosylin vastaan. Tuntuu, että ollaan ihan mielettömästi opittu uusia asioita juuri tämän vuoden aikana. Erityiset kiitokset kuuluvat kasvattajalle Sannalle sekä Sussulle. Kiitos perseelle potkimisesta ja kannustamisesta. Jatketaan vähintään samaan malliin ensi vuonna :)

(Kuva: Liisa Vepsäläinen)

Ollaan Danin kans käyty kokeilemassa voittajaluokkaa kolmesti ilman tulosta. Ensimmäiseen Kajaanin kisaan lähdettiin vähän paniikilla. Siellä suunnilleen kaikki meni pieleen. Koira katsoi vaan, että onko pakko tehdä jos ei tahdo. Sorruin vanhaan tuttuun virheeseen: harjoiteltiin liikaa. Toisessa kokeessa Iisalmessa meni paremmin, tulos jäi paikallamakuussa menetettyjen parin pisteen päähän. Ei mennyt ekalla käskyllä maahan, niin siinäpä se oli. Se mikä Kajaanissa ei onnistunut, Iisalmessa onnistui ja toisinpäin. Käytiin vielä kerran kunnon valmistautumisen jälkeen Kajaanissa. Tuomari oli tiukkana ja säälipisteitä ei herunut: ruudun sijaan lähti ihan muualle (kehän laidalla oleva roskis häiritsi), luoksetulossa ennakoi maahanmenon ja tarvitsi seisahtumiseen kaksi käskyä, kaukot meni nollille etenemän takia.

Nyt ollaan pidetty taukoa tokosta. Hieman harjoiteltu yksittäisiä liikkeitä, käyty agilitykisoissa. Nyt tavoitteena on keväällä mennä kokeilemaan uudelleen. Ongelmakohtana ovat edellämainitut kaket, ruutu ja luoksetulo. Seuraaminen vaatisi myös parannusta, lähinnä kisatilanteessa. Ruutu vähän aikaa sitten sai sysäyksen eteenpäin. Tutkitiin Liisan kanssa vähän alan oppaita ja sieltä muistaakseni Piritta Pärssisen teoksesta löytyi kohta, jossa sanotaan, että koiran tarvitsee tunnistaa vain viivan ylitys ja viivan kohdalla sivuilla olevat tötsät, ja käydä niiden jälkeen maahan. Samalla treenikerralla kokeilimme myös solamenetelmää, jonka tarkoituksena on saada koira menemään ruutuun mahdollisimman suoraan. Periaatteessa rakennetaan siis kolme peräkkäistä ruutua tötsistä ja koira saa palkan viimeisessä ruudussa vain jos se on mennyt suoraan solan läpi. Harjoitusta vaikeutetaan asteittain lähettämällä koira solan läpi aina enemmän sivusta/vinosti.

Yhden ahaa-elämyksen sain eilen kun kokeilin Danin kanssa sitä, josko ruudun ajattelisikin hyppyesteeksi. Koiran tulisi tavallaan hypätä tötsien välistä, ensimmäisen viivan yli ja käydä maahan. TOIMI! Ensin näytin ihan käden avulla ohjaten. Muutaman toiston jälkeen pystyin lähettämään Danin ruutuun n.10 metrin päästä ja rontti kävi maahan heti nauhan jälkeen. Jee! Pärssisen kirjassa ainakin kerrottiin, että ruudussa koira ei saa mennä automaattisesti maahan, ainoastaan käskystä. Käytännössä kannattaa kuitenkin harjoitella niin että koira käy automaattisesti ruudussa maahan. Toisaalta jos koira jäisi seisomaan niin voisi vielä ylimääräisellä käskyllä yrittää siirtää sitä ruutuun. Noh, hutkitaanpa nyt ensin näin, ja tutkitaan sitten myöhemmin ja korjataan virheet. Ruutuun irtoamista olemme kyllä harjoitelleet: lähetän koiran ruutuun, jonka keskellä on palkka alustalla (ei jää nuuskimaan ympäriinsä), kutsutaan koira pois ja taas takaisin ruutuun aina vain kauempaa. Tämä oli Salme Mujusen ohje. Ongelmana on ollut se, että Dani jää nuuskimaan ruutua tai ottaa kiinnepisteiksi jonkun tötsistä eikä hahmota että hänen täytyisi olla tötsien keskellä.Kaukokäskyistä ja luoksetulosta en nyt jaksa edes aloittaa, kun ei olla tehty niiden eteen juuri mitään. Kaukoja ollaan käyty kuitenkin niin että jäisi Danin lihasmuistiin oikeanlainen asentojen vaihto.

Agilityssa oli eilen myös hyvä päivä. Vappunen onnistui joten kuten omaksumaan puomin alastulokontaktille pysähtymisen pienen hihnan kanssa tehtävän pakotteen avulla. Tätä pitää vielä käydä paljon läpi ja mieluiten silleen, että koutsit ohjaa. Täällä Lieksassakin (kuten Rovaniemelläkin) on tosi hyvä agilityporukka, ja taitavat koutsit. Vappu lisäksi osasi mennä putkeen silleen että lähetin sen sinne putken takaa. Keppejä meni myös melkein puolet silleen että ohjasin Vapun takaa. Hieno kakara :)

Danin kanssa ollaan nyt tehty agilityssa myös muutama tulos. Lieksan omissa kisoissa kaksi vitosta, hyppyradalta putosi vain rima. Viimeiseltä radalta hylly. Joensuun/Kontiolahden kisoissa myös vitonen (A:n alastulo... luulin jo että oli kieltoja alla ja en ollut enää tarkkana radan lopussa) ja hylly (kolme kieltoa, kepit). Nyt tulossa Imatran kisat ja Kuopion kisat, jos juoksu ei tule sitä ennen. Eilen käytiin treenaamassa agilitya ja harjoiteltiin mm. sitä että koira lähtee esteen takakierron jälkeen samaan suuntaan kuin ohjaaja, mutta eripuolelta estettä. Mirva neuvoi, että Danille pitäisi opettaa se, että itse hakisi kepit, että voisin lähettää sen suorittamaan keppejä. Sanoin, että ei onnistu, että Vapun kans ainakin opetellaan se. Noh, eilen kokeilin Vapun keppitreenin jälkeen samaa Danin kanssa ja ONNISTUI! Lähti itse suorittamaan keppejä ja pystyin jopa vedättämään sitä. Aluksi väkytti, että ohjaa ohjaa mutta sitten lähti itse kokeilemaan. En olen koskaan pystynyt ilman avustajaa tekemään takaleikkausta kepeillä, eilen pystyin. Ihan mahtavaa.

Eipä olisi elämä mitään ilman koiria :) Molemmat sai tänään mätsärissä punaisen nauhan. Liisa esitti Danin punaisten kehässä, mutta he eivät sijoittuneet. Kiitos kuitenkin Liisalle Danin esittämisestä :) Vappu sijoittui neljänneksi vaikka ei vielä ollut edes täyttänyt aikuisten luokkaan vaadittavaa 18 kuukautta. Sitten mätsärin päälle vielä Even kans metsälenkille ihanien tervuereneiden kanssa. Nyt väsyttää pieniäkin koiria ;)

Menipä treenit vaihteeksi päin persettä. Osittain voi johtua ukkosesta, mikä jytisi taustalla. Dani ei hakenut kunnolla metalliesinettä. Meni sen luokse, mutta tiputteli sitä, toi metrin päähän eli ei siis luovuttanut ja loppusalta ei hakenut ollenkaan. Ongelmana on ilmeisesti se, ettei halua hakea noutoesittä älyttömän kaukaa. Jos heitän lähemmän niin tuo ihan hyvin. Niin ja tietty eihän koiraa voi huijata, kyllä se minun hermotumisen aisti. Huomenna kisat ja tuntuu ettei osata mitään. Tunnaria ei kokeiltu, mutta tuskin se niihinkään irtoaa huomenna. Pääasia, että tiedän että se tietää mitä siinä pitää tehdä. Ruutuun ei enää irtoa. Vissiin ärsyttää kun nakkia aina sieltä löydykään. Kun olisi enemmän aikaa niin otettaisiin vain ja ainoastaan sinne ruutuun juoksemista ilman mitään maahan menoja.

Minulla oli vähän haaveissa, että oltaisiin nyt heti saatu se vaadittava ykköstulos, mutta nyt näyttää siltä, että saa olla onnellinen jos saa edes tuloksen. En enää yhtään ihmettele miksi voittajaluokkaa kutsutaan voi voi-luokaksi. Jos oltaisiin saatu se ykkönen nyt niin olisin voinut Vapun kans keskittyä lähes koko kesäkuun tokoon ja ilmoittaa sen heinäkuun Iisalmen tokoon. Mutta näillä näkymin IIsalmeen lähteekin Dani, mutta toisaalta voisihan sitä Vapunkin kans mennä kokeilemaan.

Ylikuntoahan tämä perseily nyt vain on. Menee asiat koiran päässä ihan sekaisin, ei muista mitä pitäisi tehdä. Nyt kun olisi viikko aikaa niin en treenaisi ollenkaan, antaisi vain olla. Ollaan treenattu ihan liikaa, viikko sitten teki nämä kaikki jutut nimittäin kuin unelma. Viikon treenitauko Sannan luona teki niin hyvää. Pitikin mennä ryssimään tämä.

Onnea 6-vuotias Dani ja 1-vuotias Vappu!

Toivottavasti näitä tuplasynttäreitä voidaan juhlia vielä monta monta vuotta :)

Kiitoksen Sannalle molemmista ihanista collieista, parhaista ystävistäni.

Nooh, tuli käytyä Oulussa agilitykisoissa. Oulun kisojen normilaatu jatkui edelleen, eli kaksi hylkyä. 'Päästiin' radalle kakkosten ekana ja eihän se ihan hyvä paikka ollut, vaikka radat olikin kohtuu helppo muistaa. Putkelta molemmat hylyt. Kun toissa päivänä näytin videota toiselta radalta meidän agi-kouluttajalle, niin sanoi, että ei ollut yhtään semmosta kuin meillä normaalisti. En toisaalta ihmettele, nukuin  tuntia edellisenä yönä. Keskittymiskyky vähän katkeili. Mutta toisaalta oon ihan paska ohjaaja noin muutenkin, että turha tässä univelkaa syytellä. Putkelta tuli molemmat hylyt. Ekalla radalla piti ohjata ulommaiseen päähän putkea niin otin koiran ehkä askeleen liian aikaisin käsiin jolloin juoksi siihen lähempään päähän. Toisella radalla en edes ottanut käsiin vaan jotenkin ajattelin että koira osaa lukea ajatukseni ja menisi puomille eikä puomin alla olevaan putkeen. No, ei tietenkään se puomille mene varsinkin kun putken pää on lähempänä ja edellisellä radalla mentiin siihen putkeen.

Parempi mieli kuitenkin tokossa. Tiistaina otettiin Danin kans vähän tokoa ja kaikki onnistui. Seuraaminen oli oikein iloista ja napakkaa. Liikkeestä istui hienosti. Luoksetulon pysäytykset toimi kohtuu hyvin, vielä on vähän epävarma maahan menosta, mutta siis ykköstuloksen verran onnistui. Metalliesinettäkin nouti vaikka aluksi yritti kusettaa, ettei hän ole tätä osannut ennenkään, että pyörittelen tätä nyt kuonolla, naksauta jo. Hyppynouto toimi ihan hyvin ja vauhdikkaasti. Pitää vaan vielä enemmän ottaa semmosia noutoja joissa noutoesine lentää vinoon suhteessa estehyppyyn. Ruutuun meni hienosti ja kävi siellä hyvin maahan. Sitä luoksetulojuttua en ole vielä ottanut siihen kun uskon että sen ehtii sitten myöhemminkin. Tunnarin treenaus edelleen hillopurkkivaiheessa. Eli hillopurkeissa on palikat ja yhden olen merkinnyt jollain hajulla omakseni ja sitten naksuttelen siitä, että koira käy oikealla kupilla. Kaukokäskyt toimi todella hyvin. Oon nyt palkannut myös istumisesta. Tarkoitus olisi mennä Kajaaniin toko-kokeeseen kokeilemaan miten voivoi-liikkeet onnistuu. Pitää vielä miettiä ilmoitanko Vapun alokasluokkaan samoihin kisoihin.

Vapun kans ei kyllä osata vielä juuri mitään. Seuraamista ei olla otettu kuin hieman, mutta sivulletulo on sillä kehittynyt todella hyväksi noitten Jenni Ojalan neuvojen avulla. Seuraamisen paikka on vaan jossain ihan muualla kuin oikealla kohdalla. Pikkurontista olisi kiva seurata minua kävelemällä minun edessä takaperin. Kontakti on kuitenkin hyvä. Ehkä me sitten heinäkuussa voitaisiin startata vaikka voisihan sitä käydä Kajaanissa kokeilemassa ja sitten kuukauden sen perusteella katsella mitä pitäisi tehdä. TK1 olisi meillä tavoitteena. Päätin tuossa, että agilitya ei ihan heti ruveta tosissamme tekemään Vapun kans, kun saattaa mennä tuo tokon rauhallisuus siinä sitten. Eihän tuo pikkuapina mikään rauhallinen ole tokossakaan... että sen takia just. Ollaan nyt käyty perustottelevaisuuskurssilla harjoittelemassa kontaktia, mutta pienellä tytöllä alkoi juoksu niin jää nyt useampi kerta välistä. Hyvä mieli kuitenkin molempien osalta tässä tokossa. Vappukin lyhyellä matkalla, n. 5 metriä, pysyy hiljaa(!) sen 2 minuuttia paikalla makuussa. Oon niin ylpeä :)

Paljon onnea 15 -vuotiaalle Ripelle!

Nyt on Vappulikin päässyt missikisoihin. Käytiin nyt viikonloppuna Juukassa näyttelyssä. Vähän etukäteen jänskätti, miten kehässä menee käytöksen puolesta. Pahin pelko oli, että tyty hyppii tuomaria vasten, väkyttää ja roikkuu lahkeessa. Nooh, nätisti oli. Ihan kuin eri koira olisi ollut kehässä. Pari kertaa haukahti ja kulmahammas osui juostessa polveen mutta, hyvin meni. Saldona ERI ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Arvostelu on luettavissa Vapun näyttelyt-sivulta ja ihan hyvähän se on. Ainoastaan huvitti ilmaisu "liikkuu takaa hyvin ja edestä vallattomasti" :D Juuri niinhän tuo tohelo tekee! Seuraavaksi Vappu menee pyörähtämään Ristijärven näyttelyssä.

Vappu Juukan näyttelyssä JUN ERI-3, tuomarina Harto Stockmari.
Pieni täytti vasta näyttelypäivänä junioriluokkaan vaadittavat 9 kuukautta.

Molempien kanssa ollaan tokoiltu. Vapun kans on se ongelma, että pössi ei kuuntele yhtään mitä sanon, tekee vaan jotain. Toisin sanoen yrittää arvata. Danissa ja Vapussa on se ero, että Dani ei tee jos ei tiedä varmasti mitä pitää tehdä. Dania niin hävettää jos tekee jotain väärin ja siksi ei voi juuri koskaan tokojutuissa kieltää sitä tekemästä jotain, sillä ei välttämättä seuraavalla kerralla tee mitään. Vappua taasen ei paljon näytä liikuttavan kielletäänkö vai ei. Vappu oppii joitain asioita nopeasti, mutta välillä tuntuu että varsinkin seuraamisen ja sivulla istumisen kanssa tytöllä on pää puusta.

Kävimme tammikuun lopulla hallilla Jenni Ojalan koulutuksessa. Danille kotiläksyksi tuli kontaktiharjoituksia. Oikeastaan rontti ei tehnyt mitään kunnolla koko koulutuksessa, ihan vaan perseili. Syykin selvisi illalla: juoksu alkoi. Toinen juttu mitä Jenni painotti oli takajalkojen ja koko takaosan harjoittaminen. Molempien tyttöjen kanssa ollaan nyt harjoiteltu takajalkoja Jennin ohjeiden mukaan. Yksi harjoituksista on erityisen hauska; koira kiertää takajaloillaan etujalkojensa ympäri. Kaukokäskyjen kohdalla harjoitellaan vain nykäyksittäin maasta ylösnousemista (ei ihan ylös asti) ja samalla tarkkaillaan että takajalat pysyvät paikallaan.

Toko-treenissä on tullut nyt vähän takapakkia. Vappu tuskin on osallistumassa toukokuussa toko-kokeeseen Rovaniemessä. Pieni on niin kovin häiriöherkkä, ettei tasan pysy paikalla makuussa. Seuraaminen on siinä vaiheessa, että kontakti on hyvä mutta paikka on 90 asteen verran väärin, tyttö tykkää kävellä sivuttain. Tosi kiva. Pitää ruveta tekemään siksakkia ja kääntyilemään vasemmalle.  Seuraa paremmin hihnassa kuin irti. Liikkeestä menee maahan kivasti, mutta ei ilman käsimerkkiä eikä pysy paikallaan. Liikkeestä seisomista ei olla edes kokeiltu. Esteen osaa hypätä, mutta koska seisomista ei olla treenattu muutenkaan niin ollaan vain hypitty ja vahvistettu sitä käskyä. Luokse tulee kyllä ja osaa yhtä hyvin istua paikallaan kuin maata maassa, mutta aika ja matka ovat vielä ihan muutamassa metrissä. Jahka saadaan tuo takaosan harjoittelu tuottamaan tuloksia niin opetan sitten luoksetulon perusasentoon siirtymisen.

Dani ei osaa edelleenkään tunnistusnoutoa koska olen ollut laiska. Seuraamista ei olla otettu pitkään aikaan kun tyttö on vielä vähän hormoonipökkyrässä. Paikalla makuu on kunnossa. Kaukoissa tuli vähän takapakkia, ei halunnut nousta maasta mihinkään asentoon edes AVO-luokan välimatkan päästä. Ruutuun menee kivasti ja käy maahankin, kohta tämä liike siis valmis. Hyppynouto sujuu. Metallinoudossa naksutellaan hampaiden kolauttamisvaiheessa eli ottaa kapulan suuhun mutta ei vielä nosta sitä. Tiedän että osaa ja nyt vaan huijaa minulta nakkeja, mutta toisaalta haluan edetä hitaasti että saa kehitettyä liikkeestä tarpeeksi mukavan ja motivaatio ei laskisi. Liikkeestä istumisenhan tuo osaa, mutta pitää vielä muistutella ja itse asiassa ajattelin kehitellä siihenkin jonkun selkeämmän merkin koiralle niin ei jää arvailemaan. Toisaalta ei ole mitään hyötyä enää EVL:ssä mut kuitenkin. Luoksetulo alkaa olla kunnossa. Pitää ottaa vaan enemmän myös läpijuoksuja, välipalkkoja ja merkin kiertämisiä, ettei aina tulisi kokonaista liikettä suoritettua. Jahka pääsen taas pitämään tokokursseja hallille, niin tulee varmaan enemmän treenattua itselleenkin, mutta uskoisin että Dani aloittaa voittajaluokassa Rovaniemellä toukokuussa.

Tänä vuonna onkin tapahtunut paljon. Kesäkuun aivan lopulla Dani sai Vappu-kaverin. Dani itse taasen menestyi kesällä hyvin toko-kokeissa ansaiten TK2-koulutustunnuksen. SM-tokotkin käytiin katsomassa ja kaksi kertaa voitettiin luokka. Nyt nokat on kohti uutta kautta. Danin kanssa edelleen tarkoitus saada voittajaluokan liikkeet kilpailukuntoon toukokuuhun mennessä. Vapun kans treenataan tokoa myös, mutta tuskin toukokuussa aloitetaan kilpailemista. On nimittäin sen verran virtaa  tuossa karvanaamassa, ettei keskittyminen aina riitä yhteen asiaan kerrallaan. Viime viikon agilitytreeneissä kun kasasimme rataa, saivat koirat juoksennella irti hallilla. Radalle tuli hässäkkä jossa kolme putkea mene A-esteen alta. Siinä odotellessa Vappu ja Tikki-malinois juoksivat joutessaan tuota hässäkkää ympäri, ympäri, ympäri, ympäri... varmaan 10 minuuttia. Välillä piti vaihtaa suuntaa ja sitten taas mentiin. Ihana kun on malttamattomuus, uteliaisuus ja sinnikkyys samassa paketissa. Kyllä tuosta penikasta vielä hyvä koira tulee. PK-tottistreeneissä sanottiin jo, että pitää ruveta vähän vaatimaan, ei ole pentu enää. Mittasin eilen ja säkä oli 53,5 cm kuten Danillakin. Ihan iso tyttö tulee siis Vapusta. Danin kans käytiin marraskuun puolella agilitykisoissa. Viisi starttia, neljä hylkyä. Huumorintaju loppui kolmanteen hylkyyn. Ekalla radalla päätti vaihtaa puolta ja hypätä este väärältä puolelta vaikka näytin mielestäni hyvin esteen hyppysuunnan. Toisella radalla karkasi puomin jälkeen siihen päähän putkea, joka ei ollut nenän edessä. Kolmannella radalla ei osannut keppejä, ollenkaan. Neljättä hylkyä en enää edes muista, mutta viidenneltä taisteltiin tulos. Radat vaikuttivat helpoilta ja oma pää pysyi hyvin kasassa. Oli siis mukavaa. Muuta syytä en temppuilulle keksi kuin että polo on sen verran häiriöherkkä ja/tai yrittää liikaa, eli kisoissa pieninkin liike merkitsee. Treenithän miellä menee tosi hyvin. Noh, harrastetaan tuota nyt niin kauan kuin koirasta on hauskaa. Vapun kans pyritään agility aloittamaan heti kun alkeiskurssit käynnistyy keväällä. Omat kouluhommat alkaa olla taas siinä vaiheessa, että gradu on tammikuussa valmis, yksi tentti tekemättä, projekti toteuttamatta, taideproduktio tekemättä ja otin kuitenkin vapaan ajan täytteeksi muutaman ylimääräisen kurssin. Jospa vuosi 2011 toisi taas hyviä tuulia.

Toivotamme tyttöjen kanssa kaikille hyvää joulua ja erityisen hyvää uutta vuotta! Kiitokset kaikille ystäville, kannustajille, perseelle potkijoille, treenikavereille ja kouluttajille. Teidän seurassa on niin mukavaa :)

Tässä mennytkin sitten jonkun aikaa viime kirjoituksesta. Opinnot pyörähtäneet niin vauhdilla käyntiinm, ettei ehdi päivittää blogia. Toisaalta asiaan vaikuttaa myös se, että asun tämmösessä bunkkerissa jossa netti ei oikein pelitä. Tänään päättyi ensimmäiset alkeistoko- ja jatkotokokurssit, joita pidin. Samalla kun lähtee hallille vetämään ryhmää tulee koiria kuljetettua mukana. Joskus treenataan molempien kans jotain treenien jälkeen, joskus ovat mukana vain häiriönä. Varsinkin Vappu, jolta tuota ääntä lähtee.

Tytöt nukkuu

Vapun kans ollaan käyty nyt muutaman kerran pk-puolen käytöskoulussa. Ihan perusjuttuja tehdään: kontaktia, kontaktikävelyä, vauhtiluoksetuloja, perusasentoa, eteen istumista ja paikallamakuuta. Kaikki muu sujuukin ihan kivasti, mutta tuo tötterö ehtii aina nousta istumaan paikalla makuusta kun anna palkan. Mutta nyt ollaan saatu hyvin tulosta aikaan laittamalla koira maahan ja tassujen eteen nami johon ei saa koskea. Seisomaan en voi nousta vielä koiran vierestä, vaan ihan istualtaan ollaan tätä tehty. Seisomista pitäisi myös harjoitella jo ihan näyttelyitä ajatelle. Yhteenkään mätsäriin ei vain olla vielä ehditty. Agilityn puolella ollaan menty keinua, keppejä ja viime aikoina eniten putkea. Siis em. esteitä sen verran että tottuu niihin. Ei tuo niitä tietenkään vielä osaa suorittaa, eikä keppien tekeminen kasvuiässä mikään kaikkein paras idea edes ole.

Danin kans kokeiltiin tänään voivoi-luokan liikkeitä. Kaikki muut ihan ok-kunnossa paitsi tunnari ja kaukot, joita ei juuri olla otettu. Metallinoutoa harjoitellaan nyt niin, että on semmosta 'laastaria' siinä väliosan ympärillä, kuluu siitä sitten kivasti ajan mittaan pois. Liikkeestä istuminen unohduksisa, mutta kyllä se sieltä mieleen palautuu, treenin puutetta. Seuraamisessa edistää. Luoksetulon pysäytykset yllättävän hyvät. Hyppynouto kunnossa. Ruutu hyvällä mallilla. Tänään ekaa kertaa käskin jäädä ruutuun ja hyvin onnistui. Danin kans ollaan (jos nuo kaukot ja metallinouto saadaan kuntoon) kisakunnossa toukokuussa. Vapunkin periaatteessa pitäisi olla, mutta pienellä on myös pikkusen vähemmän malttia noissa hommissa eli saattaahan se loppukesään mennä tokouran aloittaminen. Toisaalta hyvä olla tavoitteita. Pääasia että olisi sen verran hallinnassa, että keväällä päästäisiin agilityn alkeiskurssille.

Tyytyväinen ole pennun luonteeseen. Laukauksiin ei ole tähän mennessä reagoinut mitenkään, toiset isommatkaan koirat eivät pelota. Tänään Vappu otti vähän 'turpaan' Cara-tervulta, mikä on ihan oikein. PItää oppia, ettei jokaisen koiran luo voi mennä hillumaan. Vappu vaikuttaa sen verran kovemmalta luonteeltaan, ettei pitäisi siltikään tuon jälkeen pelätä kaikkia tervuja tästä lähtien. Danihan jostain syystä pelkää kaikki saksanpaimenkoiria enkä keksi muuta syytä kuin sen, että kerran Kuopiossa lenkillä yksi sellainen rähähti äänekkäästi meidän kohdalla. Vähän kuitenkin alkoi pieni mieluilemaan Caralle tänään, mut ehkä sitä pitääkin. Ei tarvitsisi egon kasvaa samaa vauhtia kropan kanssa.

Danin kans agility jäissä edelleen. Treeneissä käydään sen mitä ehditään, mutta minä kerään vielä motivaatiota kilpailla tai siis sellaista rentoutta. Toisaalta Kemin kisat merraskuussa ja tammikuussa ois olleet ainoat minne olin päättänyt mennä, mutta nyt en ole erinäisten esteiden takia pääsemässä kumpaankaan. Ehkä Kajaanissa sitten tammikuussa taas.

Vappu sai hepulin metallinoutoesineestä.

Käytiin Miran ja Ricon kans tokoilureissulla Nurmeksessa  22.8.2010. Oli luvattu sadetta ja vähän jänskättikin, että onko paikanpäällä savinen lietekenttä jonne ei voi hienohelma käydä maahan. Nurmeksessa oli kuitenkin ihan kiva keli. Pikkuisen  sumuista sadetta oli ja oman vuoromme aikana satoi isompia pisaroita, mutta parempi se kuin järjetön helle kuten Iisalmessa. Tuomarin toimi Rhea Pörsti-Lackman.

Paikalla makaaminen: 10. Eipä ollut ongelmia, mutta huomasin että tuomari herkästi tiputti pisteen pois jos koira oli hiemankin levoton.

Seuraaminen: 7. Olisin odottanut parempia pisteitä, sillä on mennyt joskus huonomminkin ja saatu samat pisteet. Ei ollut tarpeeksi tiivistä seuraaminen.

Liikkeestä maahan: 9. Seuraaminen varmaan huonoa ja kaipa olisi saanut nopeuttakin olla tarpeeksi.

Luoksetulo:  8. Tätä ei nyt vaan paremmaksi saada. Hidasta on pysähtyminen mutta pysähtyy kuitenkin.

Liikkeestä seisominen: 9. En muista mitä tuomari sanoi. Oisko valmistavassa seuraamisessa jotain vikaa.

Noutaminen: 8,5. Vauhdikas nouto, mutta ihan järkyttävä perusasento, 90 astetta kierossa :D

Kauko-ohjaus: 9,5. Hieman olisi saanut olla nopeampi liikkeiden vaihto.

Estehyppy: 10. Vauhdikas. Pisteet kertoo, että hyvin meni :)

Kokonaisvaikutus: 9. Kivannäköistä kuulema oli.

Yhteensä 178,5 pistettä, viimeinen avoimen luokan ykköstulos --> TK2-koulutustunnus  Kunniapalkintokin saatiin kun vielä voitettiin koko luokka! On kyllä nyt niin hyvä mieli. Paljon on töitä tehty tuon läpyskän eteen ja olen niin ylpeä Danista :)

Tämän kesän saldo: kaksi luokkavoittoa.

Mitäs me sitten tehdään? Treenataan ilmeisesti voittajaluokan liikkeitä. Metallinoutoa harjoitellaan pitoharjoituksilla ja aloitetaan nouto alusta naksuttimen kanssa. Teippaan metallikapulaan teippiä ettei kolise heti kampaisiin, siinä sitten ajan kanssa kuluu pois ja kuin huomaamatta koira oppii sitä noutamaan. Maanantaina käytiin jo ottamassa voivoi-liikkeitä. Ruutuu meno on ihan vauhdikas jo. Olen treenannut sitä silleen että kaveri laittaa ruudun keskellä olevalle alustalle namin ja minä käsken koiran ruutuun. Kun on syönyt namin, niin kutsun koiran luo ja kaveri laittaa uuden namin. Harjoitus alkaa läheltä merkittyä ruutua ja pikkuhiljaa siirtyy kauemmas aina yli 10 metrin. Liikkeestä istuminen pitää vain vanhasta muistista kaivella ja vahvistaa ennakkomerkki. Hyppynoudossa en usko että on ongelmia, pitää vain treenata isommalla kapulalla, erilaisilla kapuloilla. Tunnarin treeniä ei olla edes aloitettu, pitää pyytää iskää tekemään reilusti palikoita. Kaukokäskyt ei ole missään kuosissa. Lauran neuvojen mukaan pyrin siihen että koiran takapuoli ei liiku yhtään. Luoksetulo tällä hetkellä toimii jollakin tavalla. Käsimerkistä pysähtyy seisomaan, mutta maahan saan vain suullisella käskyllä. Pitää tarkistaa voiko niin tehdä. Mutta nyt taas treeniä vaan. Ehkä ensi kesänä päästään kokeeseen taas. Suurena haaveena olisi aloittaa alokasluokassa myös Vapun kanssa ensi keväänä, mutta ei ole vielä kiire. Poloinen kun hädin tuskin osaa istua ja maahan mennä. Jahka palaan Rovaniemelle niin aloitetaan kontaktitreeni oikein kunnolla. Vielä jos muutaman makkarajäljen ehtisi Vapulle vetää metsää ennen loman loppua. Tässähän sitä onkin.

Tässä se on ja on sen eteen kyllä tehty töitäkin :)